Nyt nolottaa..

Pitkään olen harkinnut tänne kirjoittamista, mutta jostain syystä minua on hirvittävästi nolottanut koko asia. Oikeastaan luulin aluksi, että poistin koko tämän blogin viime keväänä, mutta täällähän tämä vielä oli. Muistuttamassa minua parista pieleen menneestä elämäntapamuutosprojektista. Olen jälleen samassa pisteessä kuin syksyllä 2011 ja vuosi sitten tammikuussa. Molempina vuosina pääsin hyvään alkuun, mutta kaikki on tyssännyt aina suurinpiirtein 56-57kg:n kohdalla. Viime kevään alin paino on ollut 55,9kg. Kiloja olen saanut pudotettua molemmilla kerroilla n. 3, mikä kuulostaa vähältä, mutta mikä näkyy mun kropassa heti. Katsos näitä: vuosi 2011 ja vuosi 2012. (Voihan vitja sentään!!)

Mikäs meni vikaan?

Luultavasti olen mielessäni antanut itselleni luvan ottaa höllemmin, kun olen nähnyt kilojen karisevan ja samalla vartaloni muuttuvan. Kyllä minä nyt tämän hamppariaterian olen ansainnut. Ja menkööt tämä karkkipussikin samalla. Ja pizza.... Buffetlounas.. Ja siitähän se kaikki sitten lähti, lapasesta. Mikäs elämäntapamuutos se semmoinen on, että muuttaa ruoka- ja liikuntatottumuksiaan siihen saakka, että saa helpoimmat kilot veks ja jatkaa sitten samalla tavalla kuin ennen. Kilothan siinä tulee takaisin! Onnekseni ne eivät kuitenkaan ole tulleet moninkertaisesti! Olen myös todella kärsimätön luonne. Kyllästyn helposti. Muutoksia pitäisi tapahtua hetipaikalla, tai kyllästyn koko hommaan.

Enhän minä ole mikään hirvittävän lihava. Painoni heiluu normaalipainon ja lievän lihavuuden rajamailla. Tällä hetkellä taidan olla lievästi lihava, mutta normaalipainoon on matkaa sellaiset -800g. Ehkä minut on luotu olemaan tämän painoinen.. Ehkä minulla kuuluukin olla löllyvät käsivarret ja kunnon raskauspömppis (ilman sitä raskautta). Pah sanon minä! Minähän en halua omistaa löllyviä käsivarsia enkä pömppistä.

Pohdin pitkään aloitanko jälleen tämän blogin päivittämistä, teenkö tästä julkista. Saan kuitenkin niin paljon tästä blogista, että päätin jatkaa päivittämistä. Mietin myös, poistanko kaikki vanhat postaukset. Sitten ajattelin, että ehkä saan niistäkin uutta puhtia tähän hommaan.

Minua nolottaa ihan hirmuisesti julkaista tämä kirjoitus ja todistaa teille, että olen jälleen kerran samassa pisteessä kuin kahdella edelliselläkin kerralla. Lupaan teille, että tämä kolmas kerta toden sanoo. Olen kyllästynyt itseeni, saamattomuuteni, itsekurin puutteeseeni.. Neljättä kertaa tätä en enää aloita.

Mutta tässä minä taas olen.