Vko 17

Ma: välipäivä
Ti: salitreeni 1h, lämmittelyinä 4½km pyöräily salille ja takasin kotia
Ke: kävelylenkki / 34min 24sec / 3.42km / vauhti 6.0km/h
To: välipäivä
Pe: kävelylenkki / 49min 13sec / 5.62km / vauhti 6.9km/h
La: pyöräilyä 16.21km
Su: salitreeni 50min, lämmittelyinä 4½km pyöräily salille ja takasin kotia

Mulla on ollut hieman ankea viikko. Mulla oli pillereistä taukoviikko meneillään eli menkkaviikko ja sen kyllä huomasi. Pää oli melkein joka päivä kipeä heti aamusta alkaen. Siksipä en olekaan salilla käynyt kuin kaksi kertaa tällä viikolla. Tänään aamulla herätessäni olin todella innoissani siitä, ettei mun päätä särkenyt heti herättyäni! Lähdinkin sitten aamupäivästä salille, mutta salille pyöräillessä ja erästä mäkeä polkiessani ylös alkoi samalla sykkeen noustessa myös päässä jomottamaan.. Ei hyvä merkki ollenkaan. Tein kuitenkin salilla kaikki, paitsi vatsalihakset jätin välistä. Ei todellakaan mikään paras fiilis, kun vähänkin piti enemmän ponnistella, niin alkoi heti samantien päässäkin jyskyttämään. Päänsäryn lisäksi syöpötytti ja laiskotti aivan kaameasti. Mutta.. Menkkoja ei näkynyt sitten missään! Ei edes viitteitä niistä.. En ole yhtäkään pilleriä unohtanut, kaikki olen ottanut ihan ajallaan. Tein kuitenkin eilen varmuuden vuoksi raskaustestin ja negaa se näytti, huh! Lueskelin sitten netistä, että joskus voi tyhjennysvuoto jäädä kokonaan tulematta taukoviikolla. Mulle ei oo koskaan ennen käynyt niin, onko teillä kellään kokemusta?

Arvatkaas mitä teen tässä samalla? Täytyy kai se myöntää.. Mussutan chilipähkinöitä ja suklaalla kuorrutettuja hasselpähkinöitä ja manteleita. Tää syöpöttely on vähän niinkuin jäänyt päälle.. Painokin oli taas perjantaina pompsahtanut +800g ylöspäin eli 58,6kg:n. Voi perse tätä hommaa! Liikunnat kyllä sujuu ja lähdenkin aina mielelläni salille tai lenkille, mutta syöminen sitten.. Argh! Taidan jatkaa heti huomenna ruokapäiväkirjan päivittäistä kirjaamista tänne blogiin. Se nimittäin hillitsee mun syömistä ja napostelua.

Nyt tän painon junnaamisen on loputtava! Samoin myös tän mun ylenmääräisen syöpöttelyn! Mulla ois nimittäin heinäkuussa tulossa eräs ihan jees juttu, johon ois mukavempi osallistua hieman timmimmässä kunnossa. Onneksi tässä on vielä pari kuukautta aikaa.

Perkele nainen, nyt ittiä niskasta kiinni!

Kirjoittelen vähän paremmalla ajalla lisää ajatuksiani ja tuntojani sekä taidan hieman vinkata, mitä heinäkuussa on ohjelmassa ;)

Kevätmasennusta havaittavissa

Mulla oli eilen todella surkea päivä. Ihan hirvittävä maanantaimasis, mahassa oli viikonlopun jäljiltä joku ihmeen hiilarimöykky ja olo oli hyvin turvonnut. Vaikka olo olikin tukala, söin eilen mm. viisi muffinssia, kaksi hapankorppua, kaksi näkkäriä, kaksi muuta leipää, karkkia.. Kaikki näistä oli aivan turhia.

Toivottavasti tänään olisi parempi päivä. Aamu ei tosin alkanut mitenkään hirvittävän hyvin. Mulla oli kello soimassa ennen seiskaa, koska ajattelin käydä aamusta salilla, mutta heräsinkin sitten hirvittävään päänsärkyyn. Aamupalaksi siis kaksi buranaa ja sohvalla pienet ½h lisäunet. Nyt alkaa jo hieman helpottaa.. Eli ei tullut tästäkään päivästä salipäivää. Eilen aamulla teki mieli vain nukkua, joten en eilenkään käynyt. Akillesjännekin vihoitteli, joten siksikin pidin eilen välipäivää. Nyt tuo jänne tuntuu jo paremmalta. Saattaa tosin olla buranankin vaikutusta. Mikä ihme siinä olikaan.. Eilen se oli ihan turvoksissa ja kävelemään ei pystynyt normaalisti. Huomenna kuitenkin salille, ettei ihan koko viikko mene plörinäksi.

Ihan selvästi on jotain kevätmasennusta/väsymystä havaittavissa. Pääsiäisen jälkeen otan itseäni kunnon otteella niskasta kiinni. Haluan ylimääräiset herkuttelut ja syömiset kuriin sekä liikkumiset rullaamaan paremmin. Mulla on nyt päässä kehkeytynyt sellainen ajatus, ettei se painonpudotus ole tässä hommassa se number 1, vaan se tulee sitten mukavana lisukkeena jos on tullakseen. Olen tämän vähän yli kuukauden aikana onnistunut pudottamaan painoani ainoastaan yhden kilon verran.. Masentavaa. En haluaisi ottaa mitään stressiä painonpudotuksesta, mutta eilen huonona päivänä ajattelin jopa, että lopetan syömisen kokonaan! Kauhee ajatus sanoisinko, mutta niin se vain tupsahti tyhmään pääkoppaani. Mutta älkää säikähtäkö, en todellakaan ole lopettamassa syömistä. Se ei nimittäin onnistuisi minulta ikikuunapäivänä. Ruoka on ihan liian hyvää.

Tämä on just sellainen ajanjakso, jonka jälkeen olen parina edellisenä kertana lopettanut koko homman, olen antanut itselleni luvan vetää homman läskiksi, olen antanut periksi. Minä en halua olla heikko, vaan minähän taistelen! Perhana sentään.

Kai tällaisia ajanjaksoja on kaikilla, onhan? Mistä te saatte motivaatiota nousta pohjamudista?

I'm feeling good

Eilen illalla virkistäydyttiin työporukan kanssa. Virkistäytymiset oli Amarillossa klo 20:30 alkaen, mutta itsehän olin vielä töissä siihen aikaan. Pääsin onneksi hieman etuajassa, joten eikun kotia äkkiä vähän laittautumaan. Ja oikein nätiksi sainkin itseni puolessa tunnissa. Salaatin sijasta söinkin kana-annoksen, jossa ei kuitenkaan ihan hirveesti ollut kaloreita (vaikka onhan ne kaikki melkoisia kaloripommeja). Olen näköjään joskus syönyt annoksen, jossa on melkein 2000 kaloria! Kauhistuttavaa.. Onhan se nyt aivan eri asia syödä annos, jossa on 900 kaloria kuin tuo yli 1000 enemmän. Söin myös jälkkäriä (joka melkein tuplasi mun kalorit :D), mutta en syönyt sitä kuitenkaan kokonaan. Kyllähän mun piti syödä oikein kunnolla, kun ei itse tarvinut maksaa. Lisäksi join kaksi kuivaa omenasiideriä. En jaksanut lähteä enää jatkoilemaan, joten olin jo kahdentoista aikaan kotona.

Tänä aamuna heräsin vasta kymmenen aikaan. Oli ihana nukkua pitkään. Nyt on aamupuurot syöty ja kahvit juotu. Ulkona on ihan mahtava ilma! Tekisi mieli lähteä ulkoilemaan. Meillä olikin tarkoitus lähteä makkaranpaistoon tänään jonnekin. Saas nähdä tuleeko siitä mitään, toisen puoliskon kaikki ulkoiluvaatteet ovat nimittäin anoppilassa, koska omien sanojensa mukaan se ei tarvitse täällä ulkoiluvaatteita. Ja nyt kun niitä tarvisi, niin niitä ei tietenkään ole. Tänään mulla olisi myös salipäivä, mutta saatan siirtää sen huomiselle tai sitten käyn iltasella.

Olen ihan fiiliksissä tuosta ihanasta auringonpaisteesta ja siitä, että kohta on kunnolla kevät, lumet sulaa ja kesäkin tulee! Tiistaina ollessani aamulla salilla, oli ihana nähdä, kun aamaurinko alkoi paistaa ikkunoista. Mulla tuli heti mieleen ne ihanat kesäiset aamut, kun salille voi mennä jo pyörällä, lintujen visertäessä ympärillä ja nenässä tuoksuu metsä ja aurinkokin jo lämmittään. Ah ♥

Nyt alan latailemaan mp3:stani ja lisäämään sinne treenimusaa. Oikein ihanaa päivää kaikille!

Fiiliksiä

Mulla on ollut alkuviikon sellainen olo, että tekisi mieli vaan lyödä läskiksi koko homma. Eihän tämä elämäntaparemontti etene minnekään. Paino ei laske, en pääse liikkumaan, kun on jotain pientä flunssanpoikasta koko ajan. Olen todella kärsimätön ja se kostautuu.. Haluaisin tuloksia hetinyt enkä jaksa pitää mielenkiintoani yllä. Salille kyllä on kova hinku, mutta sinnekään en viitsi mennä, kun kurkku on kipeä. Toisaalta, tänään ei ole kurkkukaan ollut kipeä, joten ihan hyvin voisin mennä salille, mutta.. laiskotuttaa. Tätä se muutaman päivän tauko tekee =/

Syön huomattavasti vähemmän roskaruokaa/karkkia/yms. herkkuja nyt kuin ennen. Roskaruokaa mulla ei edes tee mieli. Ennen mulla oli vaikeuksia kieltäytyä, jos toinen puolisko ehdotti iltapalan hakemista esim. mäkkäristä. Nyt kieltäytyminen on helppoa! Vaikeinta tällä hetkellä on töissä mahdollisista herkuista kieltäytyminen sekä ruoka-annosten kokojen pitäminen kohtuullisena ja se, etten ottaisi santsikierrosta. Tänään esimerkiksi söin töissä hedelmäkarkkeja ainakin 10kpl jos en enempää ja lounaalla otin lihapullia aivan liikaa.

Mun pitäisi nyt vaan jaksaa uskoa itseeni ja ajatella, että tämä on tosiaan se elämäntapamuutos eli koko elämäni jatkuva juttu. Haluan syödä terveellisesti ja rakastaa liikuntaa! Haluan rakastaa itseäni ja elää terveenä.. Haluan myös näyttää hyvältä!

Mua on ärsyttänyt tänään todella paljon tämä asia ja se on vaan hyvä! Mulla on hirveä taistelumieli: en todellakaan aio epäonnistua enkä jättää tätä kolmatta kertaa kesken! En todellakaan, hitto vie! Raivolla eteenpäin!

Mahtava fiilis!

Tulin juuri pt-tapaamiselta ja nyt on mitä mahtavin fiilis! Mulla oli aamuvuoro ja työpäivä oli pitkästä aikaa rasittava. Hermot oli kireällä, kun pääsin kotiin ja joka asia ärsytti. Mua väsytti ja olisin vain halunnut mennä  vällyjen väliin ottamaan tirsat, mutta eihän se käynyt päinsä, koska mulla oli se tapaaminen ja sinne piti lähteä melkein heti töistä päästyäni. Voin vain sanoa, että onneksi se tapaaminen sattui tälle päivälle, jolloin oli töissä vipinää. Tapaamisen jälkeen oli niin mahtava fiilis että oikein laulatti! :D Sain opastusta laitteisiin ja pt lähettää mulle sähköpostilla ohjelmani, joka on yksijakoinen. Siitä on hyvä lähteä liikenteeseen. Muokkailen sitä sitten itse, kunhan saan tämän homman sujumaan. Vapaa-painoalueelle pt ei minua vienyt, mutta voisin ensi kerralla kysyä vinkkejä myös sinnekin puolelle. Tapaamisia on siis vain nämä kaksi.

Mutta voihan jumankekka tätä fiilistä! Vaikka en edes kunnolla treenannut, sain siltikin purettua ärsytystäni niihin laitteisiin ja lopuksi vielä crossailinkin 15min vapaaehtoisesti. Olin salilla siis melkein 1½h yhteensä.

Kyllä tästä tiedättekös hyvä tulee! :)