Toivottavasti tänään olisi parempi päivä. Aamu ei tosin alkanut mitenkään hirvittävän hyvin. Mulla oli kello soimassa ennen seiskaa, koska ajattelin käydä aamusta salilla, mutta heräsinkin sitten hirvittävään päänsärkyyn. Aamupalaksi siis kaksi buranaa ja sohvalla pienet ½h lisäunet. Nyt alkaa jo hieman helpottaa.. Eli ei tullut tästäkään päivästä salipäivää. Eilen aamulla teki mieli vain nukkua, joten en eilenkään käynyt. Akillesjännekin vihoitteli, joten siksikin pidin eilen välipäivää. Nyt tuo jänne tuntuu jo paremmalta. Saattaa tosin olla buranankin vaikutusta. Mikä ihme siinä olikaan.. Eilen se oli ihan turvoksissa ja kävelemään ei pystynyt normaalisti. Huomenna kuitenkin salille, ettei ihan koko viikko mene plörinäksi.
Ihan selvästi on jotain kevätmasennusta/väsymystä havaittavissa. Pääsiäisen jälkeen otan itseäni kunnon otteella niskasta kiinni. Haluan ylimääräiset herkuttelut ja syömiset kuriin sekä liikkumiset rullaamaan paremmin. Mulla on nyt päässä kehkeytynyt sellainen ajatus, ettei se painonpudotus ole tässä hommassa se number 1, vaan se tulee sitten mukavana lisukkeena jos on tullakseen. Olen tämän vähän yli kuukauden aikana onnistunut pudottamaan painoani ainoastaan yhden kilon verran.. Masentavaa. En haluaisi ottaa mitään stressiä painonpudotuksesta, mutta eilen huonona päivänä ajattelin jopa, että lopetan syömisen kokonaan! Kauhee ajatus sanoisinko, mutta niin se vain tupsahti tyhmään pääkoppaani. Mutta älkää säikähtäkö, en todellakaan ole lopettamassa syömistä. Se ei nimittäin onnistuisi minulta ikikuunapäivänä. Ruoka on ihan liian hyvää.
Tämä on just sellainen ajanjakso, jonka jälkeen olen parina edellisenä kertana lopettanut koko homman, olen antanut itselleni luvan vetää homman läskiksi, olen antanut periksi. Minä en halua olla heikko, vaan minähän taistelen! Perhana sentään.
Kai tällaisia ajanjaksoja on kaikilla, onhan? Mistä te saatte motivaatiota nousta pohjamudista?
Sulla on lähtöpainokin tässä pudotuksessa niin pieni, ettei ne kilot voikaan kovin nopeasti lähteä. Viimeinen "rutistus" on aina se pahin. Ootko mittaillu mittanauhalla, että onko kiinteytymistä tapahtunut? Joskus muutokset eivät näykään ensimmäiseksi vaa'alla :)
VastaaPoistaTsemppiä! Kyllä se siitä vielä! :)
Mulla on ollut jokaisessa pudotuksessa lähes sama lähtöpaino. Mutta toki tiedostan sen, etten ole ylipainoinen ja kilot karisevat hitaammin. Ja vaikka paino onkin jojoillut tässä parin vuoden aikana, on minusta senttejä karissut kuitenkin 18! Eli ei se paino kyllä todellakaan kaikkea kerro :) nyt en ole kyllä vaivautunut itseäni mittailemaan, mutta pitäisi kyllä.
PoistaKiitoksia tsempeistä! :)
Jepjep, samoja fiiliksiä iskee tännekkin päin säännöllisin aikavälein... Eilen oli mullakin ihan kauheea väsy, oli tosi krapulainen olo vaikken oo juonut tippaakaan alkoholia yli kolmeen viikkoon. Täytyy vaan hyväksyä, et hyvien aikojen vastapainoksi täytyy kärsiä vähän paskamaisista päivistä :) Voimia!
VastaaPoistaSinäpäs sen sanoit! :) kyllä minä ajattelin hyväksyä ja selvitä tästä paskasta viikosta ja jatkaa ensi viikolla uudella voimalla. Tää viikko on kyllä menny aivan läskiksi.
PoistaJes, toivottavasti ens viikolla on jo paremmat fiilikset :)
PoistaMulla on sulle muutes haaste... :)
Tuttu tunne! Erityisesti sellainen "mä en enää syö mitään"- tunne on tuttu. Mulla auttaa liikunta ja yksinkertaisesti nukkuminen sekä kaikki, millä saa ajatukset pois ruuasta ja laihduttamisesta. Siitä se yleensä lähtee sitteb taas se motivoituminen treenaukseen ja terveelliseen ruokavalioon:)
VastaaPoistaMinä olen todellakin saanut tällä viikolla ajatukset pois ruuasta ja laihduttamisesta. Minulta se näköjään vaatii löhöilyä, liikkumattomuutta ja armotonta karkin mättämistä :D pääsiäisen jälkeen sitten takaisin ruotuun! :)
Poista