maanantai 23. tammikuuta 2012

Voihan kärsimättömyys...

Miksi minun pitääkin olla näin mahdottoman kärsimätön luonne?

Haluaisin päästä tavoitteeseeni äkkiä ja että elämäni olisi taikaiskusta terveellisempää ja liikunnallisempaa. En malttaisi millään odottaa kropassani tapahtuvia muutoksia ja sitä, että saan mm. oleilla rannalla bikineissä ilman häpeää. Haluan ostaa pienempiä vaatteita jo huomenna ja olla perhana tyytyväinen itseeni! Kaikkein eniten haluan tehdä asioita, joita en todellakaan tämän ruhon kanssa voi tehdä..

Tiedetään, tiedetään. Ei tämä tapahdu taikaiskusta. Haluan itselleni terveellisen elämän ja haluan opetella nauttimaan liikunnasta eikä se tapahdu silmänräpäyksessä. Ja jos haluan tästä elämäntavan, se täytyy tapahtua hitaasti, kiirehtimättä. Kyllä minä vielä joskus tulen olemaan omassa tavoitteessani. Minä tulen saamaan unelmakroppani! Kunhan sitä tarpeeksi paljon haluan ja kunhan jaksan vain hillitä kärsimättömyyteni.



Ja kyllähän minä perhana haluan ja hittoon kärsimättömyys! Nyt otetaan rauhallisesti!


Minähän en tätä sössi nyt!! Muistakaa minun sanoneen!

4 kommenttia:

  1. Niiiin tuttu tunne! Olen jo vähän aikaa seurannut blogiasi haaveillen yhtä kovasta itsekurista. Jatka siis hyvän esimerkin näyttämistä! ;)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Väillä tuntuu että aika menee aivan liian hitaasti eikä mitään tapahdu, mutta kun sinnikkäästi jatkaa niin kyllä se palkitaan :)

    VastaaPoista
  3. Pitää kyllä tulla komppaamaan, että tuttu tunne! Olen ehkä kärsimättömin ihminen, jonka tunnen. Kilot eivät tulleet yhdessä yössä, joten taitaa olla turha odottaa, että ne lähtevät siinä ajassa :-/

    VastaaPoista
  4. Miss Lily: Hassua, että olet saanut sellaisen kuvan, että mulla on hyvä itsekuri. Se ei nimittäin pidä yhtään paikkaansa! Ainakaan vielä pari viikkoa sitten se ei pitänyt.. Nimittäin olin aivan hirvittävä ahmatti ja söin tylsyyteeni, karkkiakin lähti kaupasta melkein joka kerralla mukaan. Toisaalta olen hieman yllättynytkin, koska voisi sanoa, että itsekurini muuttui kuin taikaiskusta silloin, kun päätin aloittaa tämän projektin.. Ei se itsekurin pitäminen ole helppoa, mutta olen näköjään nyt päättänyt onnistua kunnolla :)

    Tuuli: Kiitoksia tsempeistä, niitä tarvitaan hirmuisesti ja niistä saan lisämotivaatiota jatkaa :) Toivottavasti jaksan olla sinnikäs ja kärsivällinen tämän projektin loppuun asti eli siis koko elämäni ajan :)

    Missus: Eipä ne kilot taida ihan yön aikana lähteä, vaikka kovasti toivoisikin =/ hiljaa hyvä tulee!

    VastaaPoista